Harrastuneisuutta kuvataiteisiin minulla on ollut jo kauan, varmaan lapsuudesta lähtien. Kodissamme ihailimme isämme Aleksanteri Koron hankkimia arvokkaita maalauksia ja grafiikkaa. Mm. Heikki Asunnan kaksi maalausta veivät lapsen Runebergin lähteelle ja Peltoaukean laidalle Ruovedellä.
Ollessani peruskoulunopettajana kuvaamataidon opettaminen ja lasten innostuminen kuvien tekemisestä tuotti paljon iloa. Sain lähettää taitavien oppilaitteni töitä mitä ihmeellisimpiin kilpailuihin ja palkintoja tuli. Yhdessä saimme iloita niistä ja kehitystä tapahtui oppilailla ja opettajalla. Monet kilpailut olivat kansainvälisiä. Erään oppilaan työ on Hyvinkään Lasten taidemuseossa.
Noin neljänkymmenen ikäisenä oman tekemisen halu tuli niin voimakkaaksi, että piti mennä hankkimaan lisää tietotaitoa ja tapaamaan hyviä opettajia. Heitä saikin tavata Ruoveden taideyhdistyksen kesäkursseilla. Ne olivat reilunmittaisia ja paikalla maan parhaat opettajat inspiroivassa ympäristössä. Kuvallisesti on jäänyt mieleen antoisa päivä Pekkalan kartanon puutarhassa. Kiitokset vielä henkilöille, jotka tekivät sen mahdolliseksi, erityisesti taiteilija Antonia Hackman ja Lars-Gunnar Nordström.
Toisena kesänä tähtihetkemme oli, kun Aivi Galen-Kallela kutsui meidän kurssin maalaamaan Kalelan rantahiekalle aina vaihtuvaa veden liikettä. Pääsimme pieneksi osaksi Suomen taiteen historiaa niissä maisemissa.
Öljyväreillä maalaaminen on kiinnostavaa ja jälki on näyttävää. Viidentoista vuoden jälkeen piti kuitenkin vaihtaa tekniikkaa, kun herkistyin voimakkaille hajuille.
Vesiväri, hiili ja puupiirros ovat sen jälkeen olleet työstämisen kohteena. Aiheet tulevat ympärilläolevasta luonnosta ja muusta kiinnostavasta; sienistä simpukkaan.
-Kirsti-
